Kiitokset vaan niin Marialle joka jotenkin luki mun ajatuksiani ja sai mut vakuuttuneeksi siitä että elvytän taas tuhannennen kerran tän blogin. :)

Kirjottaessani faceen päivitystä koskien mun ikuista laihdutusprojektia ja parhaillaan loppuvaa herkkolakkoani, mun mielessä käväisi nopeesti että koska mulla on niin selkeät sävelet tällä(kin) kertaa, saattais olla mielekkäämpää kirjottaa ne blogiin kun faceen. Päivityshän kuului siis sanasta sanaan:

lakkopäiviä: 50
kiloja tiputettu: 2,7
fiilis: *\o/*
ja nyt annan sitten täällä virallisen lupauksen siitä etten ala perseilemään tästä eteenpäinkään, koska näköjään kaikki täällä annetut lupaukset tuppaa pitämään. :D
eli:
1. kesäkuun alussa kilot näyttää sitten jo yli viittä
2. pullat jää edelleen kokonaan pois arkielämästä ja ne sallitaan vain max. sukulaisvisiiteillä pakkopullan muodossa
3. hese- ja mäkkimätöt olkoon mennyttä elämää, ainoa sallittu lipsuminen baarireissuilla :D
4. energiajuomat pidetään max. yhdessä joka toinen päivä, limut edelleen kevytversioita, ja niidenkin juomista pyrin vähentämään.
5. ja sit se vaikein: suklaata ja karkkia hillitty määrä kerran viikossa. max. sellanen puolikas fazerin sininen ^^
lisäksi ruokavalioon tulee iso kiristys (josta lisää myöhemmin), tasapainottamaan tota karkkipäivää.

Joten avataanpas hieman tilannetta: sen jälkeen kun viimeks olen tänne laihdutusasioita päivittänyt, olen varmasti joo saanut kiloja tippumaan.... ja tulemaan taas lisää. Toinenkin syy mikä sai taas motivaation liikkeelle on se, että "vanhin" ystäväni Terhi on menossa kesällä naimisiin, ja ottanut aika rankan projektin hääpukua varten. (Kaikki tsemi ja kunnioitus siihenkin suuntaan!) Mä menin jossain vaiheessa lupaamaan että voisin koittaa tiputtaa kaks kokoo häihin ja no niin.. tässä vaiheessa aikaa on enää kolme kuukautta ja kyllä noi vaatteet on edelleen ihan samaa kokoo kuin sillon :D

Toisen rakkaan, ihanan ystäväni inspiroimana (kiitos 50 herkuttomasta päivästä Kaisalle ja muille 49 tykkääjälle) olen siis nyt saanut tiputettua sen vajaa 3 kiloo pelkillä herkkujen eliminoinnilla. Tänään siis viimeinen päivä kyseistä lakkoa ja huomisen palkkion jälkeen tiukka kuri jatkuu kuten yllä. Tänään olisi siis tarkoitus metsästää jos jostain löytyis viel pääsiäisen jäljiltä mignoni ja mä olen ehdottomasti mielestäni ansainnut normi-edin (ei lemon lightiä, pyäk). Noi muut vaatimukset on oikeesti mulle aika helppoja, mä en ole pitkään pitkään aikaan ollut roskaruuan perään, ja jotain pullaa on mennyt ehkä kerran kuukaudessa.

Syy miksi tossa mainitaan ruokavalio muttei liikuntaa on hyvinkin yksinkertainen. Mulla ei tällä hetkellä ole aikaa järkkäillä lukujärjestystä uusiks, jotta saisin tungettua sinne enemmän liikuntaa. Siksi liikkeellelähtö ruokavalion kiristämisellä. Aika paljon tulee vedettyä tällä hetkellä hiilareita, juustoa ym. mistä niitä kaloreita pompsahtelee, ja ajattelin että annan ruokapäiväkirjalle vielä toisen mahdollisuuden :) Lakon aluksi siis pidin jopa ehkä 5 päivää ruokapäiväkirjaa, ja vaikka se oli ihan HITON vaivalloista, niin oli se kyllä valaisevaakin.

Noniin, tää kirjottelu on taas tällästä kunnon tajunnanvirtaa. Eli siis siitä treenaamisesta piti. Tällä hetkellä treenaan itse aktiivisesti (sitä cheerleadingiä) kerran viikkoon, sen lisäksi on toinen vähän vähemmän aktiivinen valmennuksen ja treenin yhdistelmä. Tarkoitus olisi siis lisätä toinen kunnon treenikerta viikkoon, ja valmennuksien ja muiden jälkeen siinä ne mun 7 viikonpäivää sitten olikin. Kaikkein kamalinta tässä on siis se, että mä olen tällä hetkellä aika rapakunnossa ja tarkoitus olisi lähteä (neljän mun ihanimman, rakkaimman ja tärkeimmän chiipan kanssa) vähän reilu kuukauden päästä kilpaileen. Ihan vaan kevyesti Suomi-Ruotsi kisoihin. Ehhh? Onneksi se ohjelma kestää vaan minuutin, hätätapauksessa sen voi tehdä vaikka hengittämättä. Ja onneksi kultsit lupas piiskaa mut kuntoon joten täysi luotto niihin. :) Joten kiitos tuhannesti myös Suvi, Heini, Esa ja Noora, mun tukiverkosto on tällä hetkellä paremmas kunnossa kun ikin.

 

Phuh, tarkoitus ei ollut kirjoittaa mitään megamaratoonia mun junnaavasta ikuisuuslaihduttamisesta, mutta niin tässä nyt kävi. Ensi kerralla (!!) sitten taas vähän muutakin. :) Ja tehdään nyt tästäkin lupauksesta virallinen; seuraava bloggailu sitten viimeistään ensi viikon maanantaina, okay?

 

edit. asiaan sopivaa biittiä:

Nost3 & Protro - Sellubiitti

Eli lomailua Puerto de la Cruzissa, Teneriffalla.

Matkaa suunnittelessamme ei oikein löydetty tuoretta matkatarinaa Puertosta, joten ajattelin nyt näin pikkuhiljaa rakennella mahdollisimman kattavaa pakettia meidän reissusta. Toivottavasti siitä on jotain hyötyä jollekin tulevaisuudessa

maps.google.fi/maps <--- Teneriffan kartta, alhaalla etelässä lentokenttä, Puerto merkitty.

Matkanjärjestäjämme oli Tjäreborg, eikä mitään valittamista ole. Linja-autokuljetukset Reina Sofian lentokentältä Puerto de la Cruziin ja takaisin toimivat täysin moitteetta, ja muutenkin homma pelas. (No, ei olla kyllä ehkä mitenkään erityisen vaativiakaan.)

Matkan hinta oli äkkilähtöjen (olisko ollut www.napsu.fi) kautta n. 350 € / naama. Siihen päälle linja-autokuljetukset ja aamupalat, ja mulle matkavakuutus. Aamupalasta sen verran, että kannattaa kyllä ottaa, mutta kannattaa myös tarkistaa hotellin oma hinta, meillä tuli hieman kalliimmaks tuolta Tjäreborgin kautta varattuna.

 

1. päivä (tiistai 24.1.2012)

Lähtö oli 24.1., kotoa lähdettiin kolmen aikaan aamuyöstä, lento lähti seitsemän aikaan.

Jätettiin auto lentokentällä ulkoparkkiin loman ajaksi, ei mitään valittamista siitäkään. Meillä viikon parkki maksoi 39 €.

Tsekkaus ja kaikki muut vastaavat meni hienosti, palvelu lentokentällä ihan toimivaa (tsekkauksen paikka oli siirretty vielä viime hetkellä, mutta löydettiin sinne kuitenkin aika kivasti). Tähän väliin pakko sanoa, että oltiin siis ensimmäistä kertaa yhdessä liikenteessä, ja mäkin olen lentänyt vain kerran aikasemmin niin että jotain muistikuvaa jäänyt (toisella kerralla olin siis jotain 4 v, en humalassa ihan tiedoksi vain :D). Eli ihan vasta-alkajia ollaan :) Puolisko ei ollut tätä ennen lentänyt kertaakaan.

Lennettiin siis Thomas Cook Airlinesilla, ja siitäkään ei mitään huonoa sanottavaa. En viihdy kovin hyvin lentokoneessa, eikä näyttänyt tuo mieskään viihtyvän, mutta se nyt oli ihan odotettavissa. Kuulemma on ahtaammat paikat kun esim Finnairilla tms. mutta en siihen osaa ottaa kantaa. Mut hei! Vessat oli ihan tosi asialliset :D

Reina Sofialla meitä oli vastassa joukko oppaita jotka sitten kivasti ohjas meidät oikeisiin linja-autoihin. Niin ja kentälläkin toimi opastus, eli koneesta noustua opastettiin mistä laukut voi hakea jne.

Meidän linja-autoon sitten hyökkäsi "omaksi oppaaksi" tv:stäkin tuttu Mikael (Sillä Silmällä, Miljonääriäidit) ja matka etelästä saaren pohjoisosaan (noin tunti, riippuen liikenteestä) meni linja-autolla tosi kivasti. Mikael höpötteli kaikkea, ja sai siltä ihan vastauksiakin. Heti linja-autossa lyötiin käteen esitteet kaupunkikävelystä, joka otti paikkansa ja aikansa sopivasti seuraavana päivänä. Päätettiin saman tien että mennään.

Puerton päässä linkku sitten tiputteli useemmalle hotellille porukkaa, meidän ei tietenkään ollut heti alkupäässä. Mutta eipä se juuri haitannut, siinä tuli samalla katteltua kaupunkia linkun ikkunasta, ja kyllä se tais mulla aika rakkautta ensi silmäyksellä olla.

Meidän hotelli oli Pez Azul, sijaitsee silleen sopivalla etäisyydellä rannasta ja keskustasta (no niitä mäkiä kiivetessä pari kertaa kyl kävi mielessä että olis voinut olla alempanakin). Puertohan on siis yksi iso mäki, eli mitä kauempana on rannasta, sitä isompi mäki on kivuttavana iltaisin takas keskustasta. :D  Teitä jos haluaa tietää niin Botanico on ehkä sellainen tie minkä vahingossa voi kartalta löytää, ja sen "varressa" hotelli oli. Ensi silmäys hotellihuoneeseen lupasi hyvää. Koska ei mitään viiden tähden hotellia oltu varattu, niin iloinen yllätys oli se, että huone oli siisti ja keittiö hyvin varusteltu (jääkaappi, astioita ihan kattiloista lähtien, kahvinkeitin jne.). Ja vessa ja suihku oli kanssa todella siistit, eli ei tarvinnut pelätä mitään tartuntaa. Hieman "nuhjuinen" tuo huone oli, eli ei ehkä ihan viime vuonna kunnostettu mutta edelleen, ei olla kovin vaativia asiakkaita. Huoneen pieni parveke oli uima-altaalle / sisäpihalle päin.

Ensimmäisenä iltana sää oli hieman pilvinen (ei missään nimessä kylmä) ja koska päivä oli pitkällä päätettiin pysytellä hotellin lähistöllä ja tutustua ympäristöön. Käytiin myös moikkaamassa Mikaelia kun sillä oli illalla hotellipäivystys. Hotellin vieressä oli huoltoasema missä myytiin perus hätävaratarvikkeita (muutamat energiajuomat tuli haettua kun illalla lähti kävelylle) ja toisella puolella pieni "mercado" missä myytiin sit jo ihan kivasti juotavia ja hedelmiä ym (joku Ving se oli nimeltään). Mikael opastikin meidät sitten isommalle ruokakaupalle joka sijaitsi hotellin "alapuolella" kaupungin ainoassa ostoskeskuksessa. Ekana iltana käytiin syömässä ihan tietoisesti suoraan hotellia vastapäätä olevassa paikassa (El Salmantino) ja kyllä melkein Pez Azulin asukkaita suosittelen lähtemään hotellin alakulmalta toiseen suuntaan ja käymään vaik tapaksilla jossain baarissa. Kyllä siitä ruokaa sai, mutta ei nyt mitenkään erityisesti voi kehua. Illalla meinaa sitten käytiin doradalla (paikallinen olut, suosittelen!) lähipubissa,  ja se kyllä kruunas illan.

 

2. päivä (keskiviikko 25.1.2012)

Aurinko paistoi heti aamusta asti. Hotellin aamupalan (riitti meille, ja vaihteli vähän joka aamu) jälkeen syöksyttiin altaalle lököileen ja drinksuileen, ennen kun suunnattiin kaupunkikävelyn lähtöpaikalle. Kävely alkoi linja-autoaseman (joka siis ei ole rakennus vaan katu) vierestä Super Cor kaupan pihasta, ja koska Mikael oli antanut meille ekana iltana kartan ja piirtänyt reitin siihen niin otettiin ihan oma aikamme ja mä taisin käydä joka ikisessä pikkuputiikissa mitä matkalla oli. Ja niitähän oli! :D Aurinkolasit ostin heti, mitä siis ei kannata tehdä, muutenkaan mitään ei kannata ostaa heti ekasta paikasta, koska aina saa jostain halvemmalla. (Toisaalta ei myöskään kannata venyttää turhaan ostamista, jos oikeesti löytää jotain halvalla, ei me ainakaan niin parin euron päälle olla).

Mikäli hotelli sijaitsee rinteessä niinkun meillä, kannattaa ottaa pari maamerkkiä, niin on sitten helppo suunnistaa kaupungissa ilman karttaa. Botanicon varrella oleva Bel Air (kaupungin korkein talo) on yksi hyvä maamerkki, ja keskustassa oleva kirkon torni ja Plaza del Charco (eli siis Charcon aukio) toimii myös.

Eli kun löydätte kivan kaupan tai ravintolan, niin miettikää kummalla puolella aukiota ja kummalla puolella kirkontornia se sijaitsee, säästytte edestakas kävelemiseltä, vinkvink.

Kaupunkikävelyllä oikeastaan eniten sain irti juurikin Mikaelin omista ravintola/kahvilasuosituksista. Ja onhan se kiva ekalla kerralla liikkua selkeästi opastettuna, on huomattavasti helpompaa sitten jatkossa.Reitti kulki suunnilleen noita keskustan suosituimpia ostoskatuja pitkin, Charcon aukion kautta kalasatamaan ja Plaza de Europalle, siitä sitten San Telmon rantakadulle (missä me viihdyttiin illalla) ja Lago Martianeziin merivesialtaille. Kierros päättyi Casa Pabloon Colombia-kadulle. Sangriat juotuamme mietittiin sitten että mitä tehdä illalla, ja päätettiin kelata vapaamuotoisesti reitti takaspäin ja käytiin syömässä Tracksissa Charcon aukion vieressä. Kyseessä on siis hampurilaispaikka, ja ei oltais sinne varmasti eksytty ilman Miksun suosituksia, mutta ei kyllä kaduttu hetkeäkään. Suht isot hampparit (muistakaahan sitten että "hamburger" tarkoittaa siis pihviä, ja "hamburguesa" on hampurilainen) maksoin jonkun nelisen euroa, siihen tietty juomat ja rannarit päälle (me ei kylläkään otettu ranskalaisia, eikä kyllä tarvittu). Eli kaikki maksaa erikseen. Hampurilaiset ei ollut mitään mäkkikamaa, vaan maistui oikeesti tuoreelle, eli suosittelen ehdottomasti! Ja siis maistui myös miehelle jolla on ISO ruokahalu. :D

Illalla käytiin sitten vähän matkaa hotellilta olevalla näköalapaikalla (mies oli jostain Miksun sivulauseesta napannut että sellainen on olemassa, ja etsittiin se sitten kartalta) ihailemassa yöllistä Puerto Cruzia, ja kyllähän se oli upee! Kyseinen näköalapaikka siis sijaitsee La Paz hotellin vieressä, tai takana. Mua kyllä kammotti se korkeus, varsinkin pimeellä, mutta kyllähän se sanattomaksi veti. Drinksuiltiin sitten vielä näköalapaikalla olevassa Cafe Bellamarissa, ja vaikka näköalat maksoikin vähän ekstraa (mun huikeen makee drinkki oli jonkun reilu neljä euroa) niin ei se kyllä sillä hetkellä haitannut. :)

3. päivä (torstai 26.1.2012)

Aamu alkoi matkanjärjestäjän "sponssireissulla" Chico Puebloon (eli siis saatiin Teiden reissu 10 €:lla/ nuppi kun normihinta olis ollut nelisenkymppiä, osallistuttiin Pure Woolin mainostus/myyntitilaisuuteen mis oli ruokailu, ei paha tikki). Ikävä kyllä maisemat jäi vähän näkemättä, ja vietettiin paras auringonottokeli sisätiloissa, mutta kyllä se melkeen sen kannatti. Ehdittiin vielä iltapäivän auringolle altaalle (Pez Azulin altaalle ei paista ihan loppuun asti aurinko, vaan häviää hotellirakennuksen taakse joskus neljän aikaan). Torstai-iltana lähdettiin sitten ekaa kertaa oikein katsomaan yöelämää, ja käytiin hieman mainoksen uhreina (keräsin koko reissun hirveitä määriä mainoksia ja ruokalistoja ja kaikkea turhaa) syömässä El Pescadorissa.

 Siellä oli suomenkieliset listat ja sisäänheittäjä oli meille edellisenä iltana tyrkyttänyt ne, ja päätettiin mennä kokeileen. :) Mä söin paellaa (hirvittävän kokonen annos näkyy kuvassa, en todella jaksanut syödä!), maksoi reilu kahdeksan euroa. Kultsini söi cherne kalaa (myöskin vähän niinkun kiitos mainostuksen ja uteliaisuuden), ja pääsi hieman halvemmalla (n. 7 €). Alkupaloiks otettiin puoliks annos "ryppyperunoita" ja mojo-kastikkeita (riitti hyvin kahdelle). Pitäähän sitä kokeilla paikallisia herkkuja :D Kyllähän me mohoon tykästyttiin sen verran että tuolla sitä on jääkaapissa. Ryppyperunat on siis periaatteessa keitettyjä perunoita, joissa on reilusti suolaa ja niistä on ilmeisesti valmistusvaiheessa haihdutettu vesi niin että niistä tosiaan tulee ryppysiä. (??) 

 

Jatkettiin kierrosta rantakadulle päin, ja satuttiin näkeen Lagon suihkulähde täysin vahingossa. Eli merivesialtaat täytetään sellasen suihkulähteen kautta, ja näin talvella tuo suihkulähde on hieman harvinaisempi näky. Upea näky kuitenkin valoinensa kaikkinensa <3 Päädyttiin myös kiitos tarkan Elvis-silmäni, Lago Martianezin Casinolle tarkastamaan "Spanish Elvis", ja no olihan se aika <3. Casinolla juotiin silleen "vähäsen" lisää sangriaa, (eli tarjoiltiin n. puolen litran laseissa, maksoi kolmisen euroa,) ja siitä sitten tyytyväisenä hotellille nukkumaan.

 4. päivä (perjantai 27.1.2012)

Aamu alkoi varhain aikaistetulla aamupalalla (joka avattiin vain meitä kahta varten) ja talsimalla hotellin eteen linkkupysäkille odottamaan linkkua ja opasta Teide-tulivuoren reissulle. Menomatka oli aika tuskainen, oppaamme mukaan matkalla Teidelle on mutkia yhtä paljon kuin vuodessa päiviä. En yrittänytkään laskea, mutta matkapahoinvoinnista kärsivälle ei mikään herkullinen kokemus. Reitti kulki La Orotavan kaupungin/ kylän läpi, mutta en ikävä kyllä päässyt ihailemaan arkkitehtuuria, koska keskityin siihen etten anna ylen. Ensimmäinen stoppi oli kallioon muodostuneen laavakukan luona, ja täytyy sanoa että nautin enemmän raittiista ilmasta kuin luonnon omasta taiteesta. Seuraavan kerran taisimmekin sitten pysähtyä vasta huipulla, näköalat matkalla olivat kuulemma huikeat. Ja Teiden "huipulle" (eli siis emme menneet Teleferricoilla ihan sinne huipulle asti, maksaa 25 €/ hlö) päästyämme ja matkasta toivuttuani pystyin ihailemaan mielettömiä maisemia joita kelpasi katsastaa vaikkei sitä ihan huippua lähdettykään tavoittelemaan. Teleferricoiden lähtöpaikalta löytyy myös (kallis) kahvila ja krääsämyymälä, josta sitten löysinkin koko reissun parhaimman ostoksen, eli pipon! Onneksi tuo Teiden reissu oli ainoa hetki kun sitä saattoi käyttää. Eli siis tuonne huipulle noustaessa ei mun päällä olleet pitkähihainen + hupputakki ja farkut olleet missään nimessä liikaa, ja uuden piponkin saattoi ihan hyvillä mielin painaa päähän.

Itse tulivuoren "huippua" hienompi kokemus meille kummallekin oli kuitenkin Los Roques de Garcia, eli tuolla Teiden kansallispuistossa sijaitsevat suuret laavakivimuodostelmat. Satuttiin vaan paikalle jonkun ihme kansainvaelluksen aikaan, ja siel sit kallioilla taapersi espanjattaria korkkareillaan, joten ihan vapaasti ei päässyt liikkumaan, varsinkin kun retken aikataulut oli aika rajalliset. Ehkä hieman miinusta siitä että tuolla huipulla käytettiin puolitoista tuntia, kun taas laavakivillä missä olisi ollut ainakin meidän mielestä näkemistä oltiin vain n. puolisen tuntia.

Laavakiviltä matka jatkui La Lagunan suuntaan, käytiin jälleen yhdessä krääsäkaupassa, josta löysin itselleni lisää delfiinikrääsää :D Käytiin myös viininmaistajaisissa Tacorontessa (hieman piti guuglata mutta löytyihän se nimi sieltä :), ja sielläkin perinteiseen tapaan tarjolla myös niitä ryppyperunoita ja mohoo. Viineistä sen verran, että erityisesti tykkäilin paikallisesta kuohuviinistä (mutta toisaalta tykkään skumpasta noin muutenkin), mutta kyllähän ne tietysti kaikki meni alas :D Harkittiin jo hetki että oltais tuotu vinkkuja ihan kotiinkin, mutta jäi sitten tekemäti, lähinnä koska ei ollut ihan selvillä noi rajat paljon saa tuoda ja mitä. Mutta esimerkiksi siis paikan "oma viini" oli viitisen euroa pullolta, ja vaikka en nyt mikään expertti ole niin ei se ihan kuraa ollut  :D

Reissulta palattiin hotellille ja valmistauduttiin taas illan "rientoihin". Käytiin syömässä Charcon aukiolla olevassa ravintolassa jonka terassi siis aukeaa itse aukiolle, otettiin aika arvalla päivän menu johon kuului sitten alkukeitto, pääruuaks lihaa ja tietty kahvit. Oli muistaakseni seitsemisen euroa henkilöltä, ja siis ei sisältänyt juomia. Ruoka oli hyvää, mutta rehellisyyden nimissä ei mitenkään häkähdyttävää. Mahdollisesti olisi ollut kokemuksena jotenkin iskevämpi jos oltais oltu paikalla myöhemmin, kuulemma meno kasvaa iltaa kohden. Iso miinus ravintolalle tuli siitä, ettei siinä ollut omia vessoja, vaan jouduttiin käymään aukion yleisissä vessoissa, ja se kokemus oli kyllä aika lähellä pelottavaa. Eli siis älkää käyttäkö julkisia vessoja täälläkään :D

San Telmon rantakadullehan sitä sitten päädyttiin illaksi, ja kyllä kannatti, oli meinaa sen verran makeet aallot rannassa! Oikeesti aivan mielettömän korkeet ja niitä jaksoi tuijotella vaikka kuinka kauan, varsinkin toi mun "nuuskamuikkunen". :) Kuulostaa typerältä, mutta eihän tollasia asioita pysty sanoiksi laittamaan, ainakaan mun kirjoitustaidoilla.

5. päivä (lauantai 28.1.2012)

Tästä eteenpäin tiedot tuleekin sitten vuoden viiveellä... En ymmärrä miten vaikeeta voi olla tehdä jokin asia kunnialla loppuun.. Eli yksityiskohdat on jo hieman sumeita, mutta eiköhän jotain muistu mieleen. Ja jos jollain tulee jotain kysyttävää niin vastailen mielelläni sen minkä muistan ja tiedän!

Oikeestaan koko lauantain pyhitettiin Loro Parquelle, eli Puertossa sijaitsevalle eläintarhalle. Sisäänpääsymaksun arvo aluksi hieman epäilytti, mutta onneksi päätettiin ottaa riski. (Sisään oli vähän reilu 30 €/aikuinen, sisälsi "kaiken" paitsi ruuan, eli mitään ekstramaksuja ei puiston sisällä tullut). Mitä me opittiin Lorossa käynnistä oli se, että kannattaa selvittää päivitetyt esitysaikataulut (merileijonat, delfiinit, papukaijat ja miekkavalaat sekä "planetaario") ja tuplatsekkaa ne heti sisään mennessä, meillä oli esim. Tjäreborgin oppailla vanhentunutta tietoa. Suunniteltiin sitten ruokailu  ja muun puiston kiertäminen juurikin noiden esitysten mukaan, aiheuttihan se pientä edestakas kävelemistä, mutta näin kaksin ei haitannut ollenkaan. Miekkavalaat tuli nähtyä kahdestikin. :D Noista esityksistä suosittelen ihan ehdottomasti kaikkia, varsinkin merileijonat ja papukaijat on varmasti perheen pienimpien mieleen (kelpasi myös näin lapsenmielisellekin) ja delfiinit ja miekkavalaat viihdyttää kevyesti myös aikuisia.
Ruokailu onkin sitten asia erikseen... Mehän oltiin turisteina ihan pihalla niitten puiston ravintoloiden kanssa, ja päädyttiin ravintolaan mistä sai ihan keskinkertaisen jonkun leivitetyn lihamötikän ja kaverit kanssa. Niin. Paitsi että kaverit kanssa maksoikin sitten ihan kivasti. :D Tajuttiin kyllä että ruuan hinta määräytyy sen mukaan mitä ottaa, eli siis kaikki "kerättiin" linjastosta itse ja maksettiin sitten linjaston päässä, mutta meidät ryöstettiin aika huolella salaattien kanssa. Ei sitten pienessä mielessä käynyt että pelkkä salaatti vois maksaa 5 € ja otettiin sitä muutenkin silleen aika varovasti... Noh, oppipahan siitäkin jotain... Tais olla reissun kalleimmat ruuat, tai kpl-hinta lähennellä 30 €. Mikä siis sinänsä on teoriassa ihan maksettava hinta, mutta ei tosta laadusta. Ruoka siis oli ihan syötävää, mutta ei mitenkään ihmeellistä. Eikä todellakaan 30 € arvoista.
Jos ei omaa mokailua ruuan ja sen hinnan suhteen oteta huomioon, saa Loro Parque multa täydelliset viisi tähteä. Sydän halajaa sinne uudestaan!




6. päivä (sunnuntai 29.1.2012)
 

Sunnuntain sää ei ihan täysin suosinut meitä. Oltiin muutamana aamupäivänä, ja keskipäivän jälkeen saatu nauttia oikeesti hiostavasta auringosta, mutta sinä päivänä kun päätettiin lähteä ihailemaan Lago Martianezia ei kyllä paistanut sitten ollenkaan. Merivesiallasalueelle oli jokin jokseenkin nimellinen sisänpääsy, ja siihen siis "sisältyy" aurinkotuoli, mikäli sellaisen onnistuu saamaan ja löytämään mieleiseltään paikalta (pehmuste maksaa erikseen, pientä kiskonnan makua joo). Meillä ei sitä ongelmaa ollut, koska huonon sään takia oltiin jokseenkin ainoat asiakkaat altailla. Lagon alue on älyttömän kaunis, ja sellaisenaan jo ihan näkemisen arvoinen. Mutta suosittelen lämpimästi menemään säävarauksen kanssa, koska allasvesi tosiaan on siis meriveden lämpöistä, ei lämmitettyä. Kyllähän me karskit suomalaiset siellä pyörähdettiin, mutta sekin oli vähän niinkun pakko, koska oltiin sinne asti vaivauduttu. Hiton kylmäähän se oli. :D Jep, ikävä kyllä Lago jäi meille vähän "kylmäksi", toivottavasti kuvat avaa enemmän!



Lagolta mentiin syömään Casa Pabloon, joka sijaitsee siis rannan läheisyydessä Martianezin alueella. (Sama paikka missä käytiin tokana päivänä kaupunkikävelyn jälkeen sangrialla.) Esa söi ihan mielenkiinnosta jänistä. Oltiin siitä kuultu kommenttia vähän puoleen jos toiseen, joten pakkohan sitä oli testata. Ja sillehän siis tuotiin tosiaan pöytään jänis. :D Vähän niinkun kokonainen sellanen. Eihän siinä kovin paljoa syötävää kyllä ole, ja se vähän mitä on revitään hyvin barbaarimaisella tavalla käsin ja hampain irti. Meidän tarjoilija elehti ruokaa tuodessaan ettei edes kannata käyttää haarukkaa ja veistä. Itse söin vaihteeks äyriäisiä, tällä kertaa pastan muodossa. Muistaakseni fiilis oli jotakuinkin että paras ruoka koko loman aikana. Hintatasoa en kuolemaksenikaan muista, ei ole siis mikään kaupungin halvin ravintola, mutta huomattavasti kalliimpiakin löytyy. Pablosta jäi hyvä fiilarit, henkilökunta oli ystävällistä, ja meidän jälkkäriannokset tajunnan räjäyttävät. :D Ollaan kummatkin aika sokerihiiriä, ja meitä on tässäkin helppo miellyttää. Jälkkärissä pitää olla kaikkea ja paljon. Ja olikin muuten.

Edellisen päivän Loro reissun ansiosta oltiin kiinnitetty huomio "toisella puolella" kaupunkia olevaan Playa Jardiniin, joka on siis kaupungin varsinainen uimaranta. Martianezin puolelta kannattaa ottaa Jardinille ehdottomasti taksi, käveltävää on jonkin verran, ja taksi meiltä kahdelta maksoi Jardinilta Martianeziin n. 4 €. Ellei sitten yhdistä Jardinin ihailua Loro-reissuun, se kun sijaitsee ihan puiston vieressä.
Jep, Teneriffalla hiekka on mustaa, ja Jardinilla sitä mustaa hiekkaa on PALJON. No siis, tuon kaupungin mittapuulla. :D Koska meidän reissun aikaan ei auringonottajia juuri ollut, oli ranta aika vapaa lukuunottamatta muutamia hölkkääjiä. Rannalla sijaitsee myös tietysti rantabaari, josta allekirjoittanut teki ensimmäisen espanjankielisen tilauksensa! "Dos cerveza, por favor", tulen muistamaa tuon lopun elämääni. :D Uimassa me siis ei käyty, mutta tuo ranta aivan ehdottomasti on kaupungin parasta antia siihen hommaan! Playa Martianez on enemmänkin surffaajien ym. aluetta. Jardinilla rantaa on paitsi enemmän, se on myös tasaisempi.



7. päivä (maanantai 30.1.2012)

Lähdön aamu koitti aivan liian pian, eikä sitä lähtöpäivänä oikein ehditty mitään muuta kuin pakkailemaan ja miettimään miten kaikki tuliaiset saa ehjänä perille. Oltiin bongattu hotellin aulasta matkalaukkuvaaka,  joka toimi siis kolikkoja vastaan. Meidän mielestä oli parempi pelata varman päälle ja heittää sinne pari euroa sen sijaan että alkaa makselemaan sakkoja kentällä (Thomas Cookilla kun oli muutenkin normaalia pienemmät rajat kiloissa.) Tai siis kysehän oli enemmänkin siitä että kuinka paljon mä jouduin laittamaan omia tavaroitani puoliskon laukkuun niin että mulla ei pauku rajat :D Ajateltiin että on helpompaa kun kaikki laukut on alle rajan, vaikka yleensä kuulemma katsovat sormien läpi jos matkustetaan yhdessä ja yhteismäärä on alle sallitun. Kentällä sitten vielä kiitettiin meidän ihanainen matkaopas Mikael, joka tuli meidän saattamaan ihan tsekkaukseen asti, ja tax freestä tehtiin tottakai vielä viime hetken paniikkituliaisostokset. Takastulomatka meni siitä kivemmin, että oltiin koneessa käytävän samalla puolella, ja pääsin jopa ikkunan viereen o/ Vannoin että bongaan Pariisista Eiffel-tornin kun lennetään sen yli, mutta taisin katsella jotain ihan muita maisemia silmäluomien läpi, koska nousun jälkeen heräsin seuraavan kerran Tanskan yläpuolella.

Kaiken kaikkiaan ensireissukohteeksi Teneriffa ja Puerto oli kerrassaan täydelliset, ja ymmärrän täysin sen kun ennen matkaa luin kirjoituksia joissa ihmiset kertoivat käyneensä siellä tasaisin väliajoin viimeiset parikymmentä vuotta. Sitähän se oli, rakkautta ensisilmäyksellä, ja tämä rakkaus kestää vielä vuodenkin jälkeen. Taitaa kestää jatkossakin... Puerto Cruz has my heart <3

 

Eli mikä saa mut jaksamaan päivästä toiseen.

 

Esittelin jo hieman itseäni ekassa kirjoituksessa, mutta koska olen tällä hetkellä sietämättömän onnellisen keveässä mielentilassa, haluaisin nyt listata pari juttuu mitkä saa mut nouseen aamulla ylös sängystä.

Tärkein, ainoo ja oikee syy miksi mun elämäni on näin täydellistä on mun mieheni. Kahdeksan seurustellun vuoden (joista n. seitsemän saman katon alla) jälkeen huomaan aina silloin tällöin edelleen olevani aivan päättömän rakastunut. Eilen ja tänään on ollut sellaiset päivät. On päiviä kun tarjoaisin mielelläni toiselle köyden ja kasvattaisin puun parvekkeen alle ihan vaan että saisin nähdä mitä siitä seurais, mutta olen kuullut huhua että se kuuluu parisuhteeseen Mun mielestä edelleen maailman paras asia on se, kun herää keskellä yötä ihan vain tarkistamaan että onko se toinen siinä vierellä. Tai ei, paras asia on se kun herää keskellä yötä ja tajuaa että se toinen todella on siinä vierellä. Ja sillon kun elämä potkii päähän ensimmäinen mitä tahtoo on sukeltaa toisen kainaloon ja itkeä silmät päästään.

Esa, rakastan sua

Toinen elintärkeä asia on sellanen mikä tasapainottaa kivasti tota ensimmäistä. Tässä tapauksessa tasapainottaa tarkoittaa kylläkin sitä, että siinä missä parisuhteeni on turvallinen, varma ja pysyvä, niin toiseksi eniten muhun vaikuttava ihmissuhde on kaikkea muuta. Mun välit ihmiseen jota en oikein osaa kuvailla muuten kuin tylsillä sanoilla "paras ystäväni" (ei kerro kymmenesosaakaan totuudesta) on epävarmat, ailahtelevat, räjähdysherkät ja hermoja raastavat. Mut hei, mitä olis elämä ilman pientä draamaa? Silti, jos mun elämässä jotain tapahtuu, hyvässä tai pahassa, niin ei tarvitse miettiä sekuntiakaan minkä numeron luuriin valitsee. Kolmen vuoden ajan mun elämääni on rikastuttanut (kerrankin ihan oikea sana!) henkilö jota kutsun yleensä nimikkeellä "toinen elämäni mies". Vaikka tämä ihmissuhde on usein syynä siihen miksi en jaksaisi nousta sängystä, niin on se myös aika usein se viimein pystyssä pitävä tekijä. Siinä missä mun mieheni on ensimmäinen kenen puoleen käännyn, tiedän että mun paras kaverini on se viimeinen tuki, silleen positiivisella tavalla. Ja muru, mulla on omat epäilykseni siitä että saatat jonain päivänä lukea tän. Kerro sitten kun olet sen tehnyt.

Jyrki, rakastan sua

Kolmas elintärkeä asia mulle on mun harrastus. Tänään on myös päivä jolloin rakastan joukkuettani ja harrastustani aivan päättömästi. Vaikka tämäkin suhde ajoittain potkii tai lyö nyrkillä päähän sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti, en mä ole irtikään osannut päästää. On pitkiäkin aikoja jolloin sitä miettii että miks hitossa mä tuhlaan aikaani johonkin niin turhaan ja ei-palkitsevaan. Mut sillon kun niitä palkintoja tulee, niin kyllä se pyyhkii mielestä pois kaikki epäilykset ja turhautumiset. Mikään ei ole siistimpää kuin nähdä kun joku itselle tärkeä ihminen ylittää itsensä henkisesti ja fyysisesti, paitsi ehkä se että kun itse tekee niin, on sitä todistamassa laumallinen maailman hienoimpia ihmisiä. Näistä kolmesta elämäni tärkeimmästä suhteesta suurimmat ristiriidat ja taistelut on ehkä cheerleadingin kanssa, mutta niin kuin kaksi edellistä, on joukkue ollut aina se mihin voi turvata jos muu mättää. Kahden edellisen lailla on tämä tukipilari ollut elämässäni jo vuosia, enkä malta odottaa tulevia vuosia oman tiimin ja valmenettavan tiimini kanssa. Siksipä:

Dynamitet ja Firet, rakastan teitä   

Eli yleisfiiliksiä tällä hetkellä.

Cannot believe it, mä oon niin vinksahtanut! Mä olen niin rakastunut, niin koukussa.  Jos joku tunnisti otsikon lainauksen niin tietääkin jo mitä on tulossa. :D Mutta ei, en ole koukussa Twilightiin. Olen omistanut elämäni, katselen ruusunpunaisten lasien läpi ja lupaan palvoa hamaan loppuun asti..... Taylor Lautneria There, I said it. I'm with Team Jacob!   Joosiis, olen vältellyt melkein tähän päivään asti kyseisiä elokuvia ihan tarkoituksella, vaikka olenkin hieman kaukaa ihastellut kyseisen ihmissuden hyvinmuodostunutta pään ja jalkojen välistä osiota. Mutta päätin nyt sit kännis läpäl kattella ykkösosan, olisko ollut viime perjantaina? (Huom. nyt on siis tiistai). Ja lopputulos on se, että olen nähnyt nyt Twilightin, New Moonin, Eclipsen ja jopa Breaking Dawnin ykkösosan. Kaikki muut paitsi viimeisen kaksi kertaa.  Joo tiedän, pitäis kai välillä käydä ulkonakin En tunnusta edelleenkään vinksahtaneeni elokuviin, vain tuohon kyseiseen komistukseen.

 

Mutta hei, oli mulla muutakin! Joulukilot sai kyytiä! Eli siis viime viikon maanantaista tän viikon maanantaihin (eli siis suomeks viikossa) oli paino pudonnut 1.4kg. (!) Enää ei siis ole joulukiloista kun puolikas jäljellä. Ajattelin jatkaa linjaa ja lähteä tuossa kohta treeneihin, näkeepäs mussukoitakin pitkästä aikaa Jeps ja viime sunnuntaina kun toi valmennusloma loppui, potkaisin kunnolla kisaprojektinkin käyntiin, eli tarkoitus olis päästä mun 13-15-vuotiaiden cheerleadereitten kans kilpaileen toukokuussa. Pitäkää peukut pystyssä! :) Tällä hetkellä ei näy mitään estettä etteikö näin voisi tapahtuakin, porukka on ainakin ihan ykköstä. 

 

Kuten sanottu, nyt treeneihin. --> joten kuulemisiin!

 

Eli mitä elämääni oikeasti tällä hetkellä kuuluu.

Jaan nyt mun elämän karusti osiin. Oikeastihan nämä osat kuuluvat yhteen, mutta ehkä näin aluks on helpompi päästä sisään kun käsittelen asioita yksi kerrallaan.

 

Tämän päivän tarina on nimeltään "Dieting with Dr. Phil" Siksi tuo otsikkovalinta.

Ostin siis tuossa ennen joulua vihdoin itselleni tuon Dr. Philin Painonpudotushaaste-kirjan (ikuinen laihduttaja kun olen), ja ajattelin että olisi kiva seurata paitsi edistymistä kirjan lukemisessa, niin tietty siinä itse asiassakin eli laihduttamisessa näin julkisesti. Kirjan alussa yksi osa liittyi juuri siihen että tuloksesta pitää olla vastuussa jollekkin. Olen loogisestikin valinnut vartijakseni ton mun miehen, mutta sen lisäksi olen nyt vastuussa myös teille armaat lukijat.

Kirja on mulla vielä hyvin hyvin alkutekijöissään, mutta täytyy sanoa että ihan uudelta tuntui kirjoittaa ylös tavoitteet. Kirjassa käskettiin kirjoittamaan itselle mahdollisimman tarkasti kaikki. Kuinka paljon, missä ajassa, miten. Se pisti kieltämättä miettimään. Muistan myös päästäneeni pari kyyneltä avauslukuja tutkiessani, en kylläkään enää muista mihin se liittyi. Hirveä ahdistus mulla oli kun aloin lukemaan, mutta luvun loppuun päästyäni oli todella vapautunut fiilis.

Kirjahan perustuu seitsemään avaimeen, ja alkaa sillä että lukija tavallaan valmistellaan niihin avaimiin. Olen päässyt nyt ensimmäisen osan (nimeltään 'Ovet auki pysyvään painonhallintaan')  kaksi ensimmäistä kohtaa (Elämän ja painon haltuunotto ja Realistiset odotukset ja tavoitteet) läpi. Ja saanut päätettyä seuraavaa: yritän pudottaa tästä lähtien kaksi kiloa kuussa, ja koitan tavoittaa sen seuraavin keinoin:

1. Seuraan kirjan ohjeita (ei kuulosta kovin pahalta toistaiseksi)

2. Liikun 5 kertaa viikossa puoli tuntia kerrallaan (huom. vähintään). Voin kertoa että tämä on ensimmäinen mikä tulee tekemään tiukkaa. Ja koska tänään on jo keskiviikko, enkä ole eilen tai toissapäivänä tehnyt mitään, niin nyt sitten pidetään tiukkaa linjaa sunnuntaihin!

3. Jätän tästä päivästä eteenpäin karkit, sipsit yms. aluksi maksimissaan yhteen per päivä. Tein tämän lupauksen jo ennen joulua, mutta en yrittänytkään pitää sitä joulun aikana. Tästä päivästä lähtien tämä kuitenkin pitää.

4. Koitan olla syömättä "tunteisiin" : eli en mussuta kun vituttaa, enkä myöskään sillon kun on aihetta juhlia. Vaikeuksia tuottaa kumpikin, mutta jotenkin olen tottunut aina juhlistamaan kaikkea ruualla, joten siihen pitäis keksiä jotain muuta. Ideoita?

 

Nämä neljä lupausta pitäisi riittää alkuun. Ei kovin pahoja, mutta kysyy multa paljon. Yritän tästä lähtien herätessä aina ensimmäisenä käydä nää neljä kohtaa läpi, jos ne sais jotenkin automatisoitua.

Lisää muista elämäni osista myöhemmin. Kello on puoli viisi aamulla, joten kai sitä pitäis nukkuakin...