Eli mikä saa mut jaksamaan päivästä toiseen.

Esittelin jo hieman itseäni ekassa kirjoituksessa, mutta koska olen tällä hetkellä sietämättömän onnellisen keveässä mielentilassa, haluaisin nyt listata pari juttuu mitkä saa mut nouseen aamulla ylös sängystä.

Tärkein, ainoo ja oikee syy miksi mun elämäni on näin täydellistä on mun mieheni. Kahdeksan seurustellun vuoden (joista n. seitsemän saman katon alla) jälkeen huomaan aina silloin tällöin edelleen olevani aivan päättömän rakastunut. Eilen ja tänään on ollut sellaiset päivät. On päiviä kun tarjoaisin mielelläni toiselle köyden ja kasvattaisin puun parvekkeen alle ihan vaan että saisin nähdä mitä siitä seurais, mutta olen kuullut huhua että se kuuluu parisuhteeseen Mun mielestä edelleen maailman paras asia on se, kun herää keskellä yötä ihan vain tarkistamaan että onko se toinen siinä vierellä. Tai ei, paras asia on se kun herää keskellä yötä ja tajuaa että se toinen todella on siinä vierellä. Ja sillon kun elämä potkii päähän ensimmäinen mitä tahtoo on sukeltaa toisen kainaloon ja itkeä silmät päästään.

Esa, rakastan sua

Toinen elintärkeä asia on sellanen mikä tasapainottaa kivasti tota ensimmäistä. Tässä tapauksessa tasapainottaa tarkoittaa kylläkin sitä, että siinä missä parisuhteeni on turvallinen, varma ja pysyvä, niin toiseksi eniten muhun vaikuttava ihmissuhde on kaikkea muuta. Mun välit ihmiseen jota en oikein osaa kuvailla muuten kuin tylsillä sanoilla "paras ystäväni" (ei kerro kymmenesosaakaan totuudesta) on epävarmat, ailahtelevat, räjähdysherkät ja hermoja raastavat. Mut hei, mitä olis elämä ilman pientä draamaa? Silti, jos mun elämässä jotain tapahtuu, hyvässä tai pahassa, niin ei tarvitse miettiä sekuntiakaan minkä numeron luuriin valitsee. Kolmen vuoden ajan mun elämääni on rikastuttanut (kerrankin ihan oikea sana!) henkilö jota kutsun yleensä nimikkeellä "toinen elämäni mies". Vaikka tämä ihmissuhde on usein syynä siihen miksi en jaksaisi nousta sängystä, niin on se myös aika usein se viimein pystyssä pitävä tekijä. Siinä missä mun mieheni on ensimmäinen kenen puoleen käännyn, tiedän että mun paras kaverini on se viimeinen tuki, silleen positiivisella tavalla. Ja muru, mulla on omat epäilykseni siitä että saatat jonain päivänä lukea tän. Kerro sitten kun olet sen tehnyt.

Jyrki, rakastan sua

Kolmas elintärkeä asia mulle on mun harrastus. Tänään on myös päivä jolloin rakastan joukkuettani ja harrastustani aivan päättömästi. Vaikka tämäkin suhde ajoittain potkii tai lyö nyrkillä päähän sekä kirjaimellisesti että kuvainnollisesti, en mä ole irtikään osannut päästää. On pitkiäkin aikoja jolloin sitä miettii että miks hitossa mä tuhlaan aikaani johonkin niin turhaan ja ei-palkitsevaan. Mut sillon kun niitä palkintoja tulee, niin kyllä se pyyhkii mielestä pois kaikki epäilykset ja turhautumiset. Mikään ei ole siistimpää kuin nähdä kun joku itselle tärkeä ihminen ylittää itsensä henkisesti ja fyysisesti, paitsi ehkä se että kun itse tekee niin, on sitä todistamassa laumallinen maailman hienoimpia ihmisiä. Näistä kolmesta elämäni tärkeimmästä suhteesta suurimmat ristiriidat ja taistelut on ehkä cheerleadingin kanssa, mutta niin kuin kaksi edellistä, on joukkue ollut aina se mihin voi turvata jos muu mättää. Kahden edellisen lailla on tämä tukipilari ollut elämässäni jo vuosia, enkä malta odottaa tulevia vuosia oman tiimin ja valmenettavan tiimini kanssa. Siksipä:

Dynamitet ja Firet, rakastan teitä